Loma = loma

Litroittain suussa sulavaa suklaajäätelöä suomalaisen suuhun /

Linnanmäellä suomalainen kuuntelee vuoristoradan jarrujen kirskumista

Onnellinen suomalainen saapastelee lätäköissä /

Oppaan perässä nenän osoittamaan suuntaan, sanoo suomalainen turistille

Malediiveille suomalainen ehtii jääpuikkojen muodostuessa /

Matkailuautossa kuin sardiinit purkissa, sanoo turisti suomalaiselle

Aulangon näkötorniin suomalainen kiipeää polvet tutisten /

Alavudella suomalainen etsii tyhjää parkkipaikkaa, mutta sellaista ei löydy

Sanaton Budapest

En saa sanoja suustani

patoluukut estävät Tonavan tulvan

helium pysyy ilmapallossa

betoniporsaat tukkivat tien Budapestiin

Saavuttamaton on Margitinsaari

soutuveneeni kaatui myrskyssä

sydämeni on keskellä ruuhka-aikaa

katson ketjusillan katoamista sumun keskelle

Elämän labyrintti pitää otteessaan

oikealle vai vasemmalle (mitä on kulman takana)

Budassa tunnen olevani mudassa

Pestissä kenkäni eivät pysy lestissä

Niin kaukana ja kuitenkin aivan edessä

Rubikin kuutio odottaa yhä ratkaisemista

matka ei ole minulle este (mutta aivosoluni ovat)

en saa katsettani pois Unkarista

Sinä

Sinä

siinä Sinä olet taas

Minä

tässä Minä olen taas

Sinä et tiedä mitä Minä tiedän

Minä tiedän mitä Sinä et tiedä

Tapahtui 366 päivää sitten

Viimeinen matka

                        Lopullista

                        Surullista

                        Maallista

                        Taivaallista

                        Kaikkea

Kirkko keskellä kylää

                        Korkea

                        Kivinen

                        Kylmä

                        Lämmin

                        Herran huone

Arkku

                        Valkoinen

                        Koristeltu

                        Kolmen lapsen kädenjäljet

                        Värikkäät

                        Kolmen lapsen äiti

Taivas

                        Ylhäällä

                        Kaukana

                        Pilvilinna

                        Kipu on poissa

                        Määränpää

366 päivää

                        Sumussa

                        Usvassa

                        Surussa

                        Itkuja itkettynä

                        Päivä kerrallaan

ITE-taiteilija, harrastajavalokuvaaja ja pöytälaatikkokirjailija Taiteile ITE -blogin takana

Taiteile ITE -blogi on nyt tullut vuoden ikään, joten on hyvä hetki kertoa teille, kuka on ITE-taiteilija, harrastajavalokuvaaja ja pöytälaatikkokirjailija tämän blogin takana. Hän on Aapo Korte, joka kertoo tässä blogitekstissä itsestään.

Aapo Korte.

Muistan innostuneeni taiteesta joskus peruskoulussa. Erityisen vaikutuksen minuun tekivät Pablo Picasson maalaukset. Myös abstrakti taide on aina kiehtonut minua; ehkä osittain siksi, että en ole itse hyvä tekemään esittävää taidetta.

Myös valokuvaus on jo pitkään ollut kiinnostuksen kohteenani, mutta ns. oikeaa kameraa en ole raaskinut vielä ostaa. Mutta kun älypuhelimet yleistyivät ja niiden kuvausominaisuudet kehittyivät, niin aloin ottaa valokuvia älypuhelimellani. Valokuviini pääset tutustumaan tämän blogin lisäksi Instagram-profiilissani @korte_photographs.

Kirjallisuudestakin olen ollut kiinnostunut jo pitkään ja filateliaharrastukseni myötä aloin itse kirjoittaa. Runoudessa varsinkin on sitä jotain. Filatelia- ja keräilyharrastukseeni pääset muuten tutustumaan toisessa blogissani, jonka nimi on Postimerkkeilijä Bloggaa.

Koska taide eri muodoissaan kiinnostaa minua ja koska haluan esitellä omia aikaansaannoksiani (erityisesti tietokonetaidettani, valokuviani ja runojani), päätin perustaa tämän Taiteile ITE -blogin. Taiteile ITE on blogi, joka sisältää sekä taidetta että kirjoituksia ja uutisia taiteen maailmasta. Tässä blogissa taide käsitetään monipuolisesti eli sitä on esimerkiksi kuvataide, valokuvaus ja kirjallisuus.

Taiteile ITE -blogin ensimmäinen teksti julkaistiin 1. tammikuuta 2024.

Taiteile ITE -blogia ja sitä kautta taidetta tuon esille sosiaalisessa mediassa. Tunnisteena sosiaalisessa mediassa (erityisesti Facebookissa ja Instagramissa) on #taiteileite.

Työelämästä ja perheestä

Olen työskennellyt melkein 20 vuotta julkisten hankintojen parissa ja tällä hetkellä viihdyn Hämeenlinnan kaupungin hankintapäällikkönä. Koulutukseltani olen taloushallinnon tradenomi ja meijeriteknikko.

Oli lähellä, että olisin jättänyt tämän blogin perustamatta. Nimittäin vaimoni Niina Romström-Korte, joka piti muun muassa piirtämisestä ja valokuvaamisesta, nukkui pois syövän uuvuttamana joulukuussa 2023. Hän tuki minua harrastuksissani, kuten elämässä muutenkin.

Niinpä noin vuosi sitten minusta tuli leski ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Päätin kuitenkin perustaa blogin, koska se on yksi tapa saada ajatukset muualle siitä, mitä syöpä on perheelleni tehnyt. Olen syntynyt ja asunut pitkään Hämeenlinnassa, mutta nykyään asun naapurikunta Janakkalan puolella.

Tämän blogitekstin myötä olet saanut käsityksen siitä, kuka on ITE-taiteilija, harrastajavalokuvaaja ja pöytälaatikkokirjailija Taiteile ITE -blogin takana. Kuka on Aapo Korte, muutenkin kuin ITE-taiteilijana, harrastajavalokuvaajana ja pöytälaatikkokirjailijana.

Riittämättömyys

Kynsiharja, joka ei puhdista kynsiä

Lapio, joka ei kaiva kuoppaa

Televisio, josta ei näy kuvaa

Kirjasto, josta ei voi lainata kirjoja

Vasara, jolla ei voi lyödä nauloja

Radio, josta ei kuulu ääntä

Sohva, jolla ei voi istua

Pyykinpesukone, joka ei pese pyykkejä

Grillikioski, josta ei saa makkaraperunoita

Puhelin, jolla ei voi puhua

Kamera, jolla ei voi ottaa valokuvia

Pakastin, joka ei pakasta

Kaukalo, jossa ei voi pelata jääkiekkoa

Uimahalli, jossa ei voi uida

Ovi, joka ei aukea

Lamppu, joka ei valaise

Kahvinkeitin, joka ei keitä kahvia

Tulostin, joka ei tulosta

Kampa, jolla ei voi kammata hiuksia

Mies, joka ei saa sanaa suustaan

Parnassosta sen bongasin

Miksi?

Miksi sitruunat ovat keltaisia?

Miksi on olemassa sävellyksiä?

Miksi tunnen näin?

Miksi porkkanat ovat oransseja?

Miksi on olemassa maalauksia?

Miksi tunnen niin?

Miksi tomaatit ovat punaisia?

Miksi on olemassa runoja?

Miksi tunnen noin?

Miksi, miksi ja miksi? Liian monta kysymystä vastattavaksi. Siksi…

Haikuja Hämeenlinnan seudulta – Moottoritien kupeessa ja kaksi muuta

Moottoritien kupeessa

Leikit leikittiin

Lähiössä lapsuuden

Onnen Ojoinen

Aatelisetko asialla?

Hattulan herra

Parolan paronitar

Aatelisetko?

Hugon jälkeen

Aulangon puissa

Oravan hymy loistaa

Seikkailupuisto

Yk-si-näi-syys

Vaikka ympärillä ihmisiä

joka päivä rakkaita lähimmäisiä

Silti yksin tässä maailmassa

kuin ulkopuolisena kaikkea katsomassa

Kaipaat jotain sydämeesi

nähdä oman yllättyneen ilmeesi

Päivä kerrallaan sanot jokaiselle

mutta uskotteletko vain niin itselle

Voiko yksinäisyyttä lievittää runoilla

riimitellen erilaisilla sanoilla

Ei se siltikään ole poissa

kyynelkanavat virtaavat joissa

Tunteiden vuoristorata

Tunteeni heittävät kärrynpyörää

Olen kuin Linnanmäen puisessa vuoristoradassa

Odotan pelolla seuraavaa mutkaa

Sydämeni hakkaa, kun vaunu lähtee alamäkeen

Vauhti kiihtyy ja voin vain pitää kiinni

Vain jarrumies voi hiljentää vauhtia – en minä enkä sydämeni

Kun vaunu pysähtyy, totean edelleen olevani hengissä

Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa

Mihin tämä kaikki johtaa?

Tunteiden vuoristorataan…

Haikuja Hämeenlinnan seudulta – Ahveniston huipulla ja kaksi muuta

Ahveniston huipulla

Jylhät maisemat

Vesi järven muodostaa

Apparan ihme

Hauki kavereineen

Kalojen juoksu

Veden lotina kuuluu

Selkä Vanajan

Täältä tullaan Tarinmaa

Peltojen poikki

Talot kujan tekevät

Keskellä kirkko

Tampereella helmikuussa jonain päivänä jonain vuonna

Sinisen meren verran nyssejä

Kiskoja kolistelemassa tamperelaisessa sielunmaisemassa

Rotvallin reunalla ryhtiliike

Onnettomuudet välttää valkoisten raitojen viidakko

Koskimaisemassa eput ja popedat Mansen mahtavina

Pölyiset näppäimistöt ihailun kohteena

Vitriineissä pääsylippuja ja patjoja ja tikkuja

Olo on kuin luontoretkellä

Paperilappujen fanittajan paratiisi pahnan pohjimmaisena

Sehän oli vuosi ennen Tavastehusin syntyä

Paljon on sanoja singahdellut

Automaation aistii arvostettu asiakas

Jäävuorten harmaa tulvavesi alla

Parkettien partaveitsi vailla lonkkamurtumaa

Sääkin sen tiedät

Että sääkin uppoaa tamperelaiseen sielunmaisemaan kuin kuuma veitsi voihin

Hiihtolomasta hiihto on määrittelemätön ilmiö

Talvilomasta talvi on kaukana kuin Tampere Timbuktusta

Jos puhuttaisiin vain lomasta

Lämpöisestä onnellisesta mammuttimaisesta ajatushautomosta

Keskus keskellä koskien

Stadion ilman stadionia

Tuhat tuliaista ekstrapienessä muovikassissa

Taisin osua ylämummoon

Matemaatikon runokirja (vai oliko se uni?)

Luin

runokirjan

siinä

olivat

lehmät

punaisia

hevoset

sinisiä

lampaat

keltaisia.

Luin

satukirjan

siinä

olivat

lehmät

punaisia

hevoset

sinisiä

lampaat

keltaisia.

Katsoin

ulos

siellä

olivat

lehmät

punaisia

hevoset

sinisiä

lampaat

keltaisia.

aaa x bbb = X x Y = ZZZZZZZZZZZZ

.

.

.

.

.

.

runoissa

saduissa

unessa

kaikki

ON

mahdollista.

Haikuja Hämeenlinnan seudulta – Hämäläinenkö hidas ja kaksi muuta

Hämäläinenkö hidas

Hidas ja hidas

Nopea on Stadista

Ei kiire auta

Rakas Hämeenlinna

Rakas kaupunki

Aulanko sielusi on

Sydän Hämeen maan

Jäätelökunta Janakkala

Pingviinin tuoksu

Suklaakastikkeen juoksu

Eskimo meidän

Se tavallinen sunnuntai

Risto Räppääjä pauhaa televisiossa kera Nelli Nuudelipään

Polkupyörävaras kulkee VR:n punaisella junalla pitkin Suomen rataverkkoa

Muumipeikko kuljettaa nojatuoliajoneuvoa keskellä olohuonetta

Laama ja koira ovat päiväunilla patjalla, on heillä muutama ystäväkin

30 %:n alennustuotteista syntyy lounas ja päivällinen

Perunateatterin sijasta sala-auraajan kotikunnassa on porkkanateatteri

Guatemala-kahvin kanssa vatsan sopukoita kolkuttelee porkkanakakku

Tiskikoneen täyttäjiä ei tarvitse hakea, heitä ilmoittautuu useampi

Flanellipaitainen mies katsoo kuinka maailma mureni 2. kerran 13. päivä

Hän yrittää keskittää ajatuksensa filateliaan ja muuhun keräilyyn

…mutta miehellä on hautakiven kokoinen aukko täytettävänä

Farkkuhousuinen mies katsoo ympäri taloa ripoteltuja kuvia menneisyydestä

Ampumahiihdot, hiihdot ja alppihiihdot katsoo joku muu jossain muualla

Suomen ääneä perhe kokoontuu kuuntelemaan vanhasta tottumuksesta

…vaikka joukosta puuttuu Tapio, Juha Tapio

Alexander Graham Bell ei olisi älynnyt Facea tai Instaa – Mihin katosi puhe?

Mies

voisi

lukea

runoja,

mutta

kun

ei huvita

NIITÄ VOI KIRJOITTAA ITSE!

Se tavallinen sunnuntai

Lauantain odotettu jatke

Maanantain ikuinen aatto

Olisiko tätäkään runoa syntynyt ilman tätä s-alkuista viikonpäivää?

Sinun muistosi elää ikuisesti

Näin ei pitänyt käydä

Se viheliäinen 5-kirjaiminen sana pilasi kaiken

Se vei Sinut meiltä

Lapsiltasi, mieheltäsi ja äidiltäsi

Se sana on:

SYÖPÄ

Se sana ei voi viedä rakkaita muistojamme

Olit maailman paras ihminen

Kasvatit 3 upeaa ja fiksua lasta

Arjestamme lohkaistiin pala pois

Kaikki pitivät Sinusta;

Siitä lämmöstä, joka Sinusta huokui

Ehdimme olla naimisissa melkein 20 vuotta

Se oli elämäni parasta aikaa

Siihen ei tarvittu maailmanympärimatkaa

Siihen tarvittiin me 2

Lupasin Sinulle huolehtia lapsista

Pidän lupaukseni!

Niina-rakas

Olet nyt taivaan kodissa

Oman isäsi seurassa

Olit uskossasi vahva;

Siihen minäkin pyrin

Sinun muistosi elää ikuisesti

Niina Juhannuskonferenssissa Keuruulla kesällä 2023.

Tämä runo on omistettu Niina Romström-Kortteen muistolle. Hän oli rakas vaimoni, joka nukkui pois 17.12.2023 48-vuotiaana. Niina sairasti syöpää kahden vuoden ajan. Hän on nyt taivaan kodissa oman isänsä seurassa. Kuten Raamattu sanoo: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Hän oli hieno äiti, vaimo ja tytär. Me kaipaamme Sinua Niina!

En ole käynyt koskaan avaruudessa

Hyppäsin trampoliinilla Jupiteriin

Loikkasin Marsin kuulta toiselle

Käärin Merkuriuksen lahjapakettiin

Vaelsin läpi Neptunuksen renkaat

Kävelin paljain jaloin Saturnuksen pinnalla

Konttasin Uranusta polvissani

Paketoin Venuksen taidemuseon näyttelyyn

Maa – siellä olen käynyt