Olen kuin Linnanmäen puisessa vuoristoradassa
Odotan pelolla seuraavaa mutkaa
Sydämeni hakkaa, kun vaunu lähtee alamäkeen
Vauhti kiihtyy ja voin vain pitää kiinni
Vain jarrumies voi hiljentää vauhtia – en minä enkä sydämeni
Kun vaunu pysähtyy, totean edelleen olevani hengissä
Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa
Mihin tämä kaikki johtaa?
Tunteiden vuoristorataan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti